• Edinburgh, päivä 4

    by  • 20/08/2017 • Blogi, Kritiikit, Taide & Kulttuuri • 0 Comments

    Aivot olivat väsyneet, ja myöhästyin päivän ensimmäisestä riennosta. Eteläafrikkalaisen Baxter Thatre Companyn Karoo Moose jäi näkemättä. (Sama teatteri esittää yhä muutama vuosi sitten Tampereen Teatterikesässäkin nähtyä Mies Julieta.)

    No, ei harmittanut, sillä kerkesin vihdoin kunnon skottiaamiaiselle. Egg, sausage, lorne, haggis, black pudding, bacon, niistä on ylämaan proteiinipommi tehty. Lisäksi tein kävelyn Leithin rannalle, jossa oli paljon fotogeenistä nähtävää. Ja Ocean Terminalin kauppakeskus.

    Hibernian F.C. – Hamilton Academicals 1-3

    Päivän ensimmäinen rituaaliperformanssi tapahtui Easter Roadin stadionilla 16 632 muun katsojan kanssa.

    Minä sitten tykkään jalkapallosta livenä. Ottelupäivän tunnelmassa – varsinkin täällä Britanniassa – on monta mahtavaa elementtiä. Oman joukkueen paitaa pidetään aamusta asti. Katsojia on aina sen verran, että virta stadionille näyttää ja tuntuu kulkueelta. Ilmapiiri on brittijalkapallossa nykyään melkeinpä perheystävällinen, jos katsomon räikeintä huutelua ei laske mukaan.

    Hibs lähti matsiin selkeänä ennakkosuosikkina. Kolme edellistä kautta oli sujunut alemmassa sarjassa, vaikka joukkue voittikin Skotlannin cupin toissa vuonna. Nyt joukkue kuitenkin vaikuttaa hyvältä. Ensimmäinen puolisko oli tasaista. Vierasjoukkue teki vaarallisia vastahyökkäyksiä, mutta tauolle lähdettiin ilman maaleja. Hibs hallitsi palloa, mutta viimeisellä hyökkäyskolmanneksella sen peli hajoili huolimattomiin syöttöihin. 52. minuutilla Darren McGregor kaatoi vierasjoukkueen Greg Dochertyn rankkarialueen rajalla, ja tuomari vihelsi rankkarin. Rakesh Bingham laittoi pallon varmasti maaliin. Tästä alkoi Hibsin alamäki. Yleisö kävi kärsimättömäksi ja vanne alkoi kiristää päätä. Hamilton rankaisi yhä uudestaan, kun Paul Hanlon teki käsittämättömän munauksen puolustuksessa. Loppua kohti meni vain huonommin, ja vieraskannattajat juhlivat kohta kolmattakin maalia. Yliajalla Anthony Stokes antoi pientä lohtua maalillaan.

    ZADIE SMITH

    Kirjafestarilla oli puhumassa ehdoton suosikkikirjailijani Zadie Smith. Hän on mahtava. Karisma, ääni, katse, kaikki, ai niin kirjat myös. Smith vaikuttaa vaatimattomalta, ja nöyrältä. ”Minä vain kirjoitan.” Hän ei vaikuta yrittävän mitään, mitä ei ole. Hän esimerkiksi sanoo julkaisevansa novellikokoelman, kunhan ensin oppii kirjoittamaan mielestään tarpeeksi hyvin. Ei suuria sanoja, ei oman ideologian splainaamista, ei oidipaalista kuvainraastoa, vain tarinoita ja arkista elämää. Hienoa, hienoa, hienoa, hienoa.

    2 GIRLS, 1 CUP OF COMEDY

    Loppuillan vietin ystävän seurassa pubeissa ja komediaklubilla. Tällä klubilla on joka ilta eri ohjelma, joten sen valikoituminen Fringe-kattaukseen oli ehkä sattumaa, en tiedä. Shazia Mirza, Micky Overman, Cloak & Dagger Club, Joe Jacobs, ja illan mahtava MC Sarah Keyworth esittivät kaikki hyvät setit. Kaikilla on omat shownsa Fringessä, joten ilta toimi myös showcasena. Illan hauskin vitsi oli hollantilaisen Micky Overmanin ihmettely, miksi kuukautisveri ei kelpaa vampyyreille. Suuseksissä kysyntä ja tarjonta kohtaisivat kaksisuuntaisesti.


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *