• Edinburghin päiväkirja, päivä 2

    by  • 18/08/2017 • Blogi, Kritiikit, Taide & Kulttuuri • 0 Comments

    Toinen festivaalipäivä näytti aurinkoisen graniittikaupungin. Valikoimassa oli kuusi esitystä, joka taitaa lähennellä maksimisuoritusta jopa ammattikatsojalle.

    Soho Theatre: WILD BORE

    Kansainvälinen tekijätiimi oli koonnut esityksen materiaalin julkaistuista kritiikeistä, joten tyylilaji oli jonkinlaista dokumenttiteatteria. Kolmen naisnäyttelijän suorituksessa oli jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt: näyttämöllä puhuivat ne ihmiskehon paikat, joista normaalisti tulee kakkaa. Kyllä, persereiät, anukset, rektumit. Näin rivosti ei ole milloinkaan takapuoli näyttämöllä ollut. Zoe Coombs Marr, Ursula Martinez ja Adrienne Truscott ovat kokeneet uransa varrella joitakin melko huonosti muotoiltuja kritiikkejä. Mutta mitä huono kritiikki tarkoittaa? Joskushan esitys voi olla todella huono. Kaiketi huonoimmillaan kritiikki on silloin, kun se tekee väitteitä tulkinnoista tai viittaa asioihin, joita näyttämöllä ei näy. Esitys on äärimmäistä teatteripoliittista satiiria teatterista käytävästä keskustelusta. Aikamoista inside-juttua siis. Kolmen naisen esitys kaipaisi dynamiikkaa, sillä persejuttu ei aivan kanna koko aikaa. Kun oikeat perseet poistuvat, näyttelijät ottavat päähänsä persehatut. Perseestä tulee, perseeseen menee. Tämä voisi olla se hienostunut ja hauska Jumalan teatterin esitys, jos 80-luvun suomalainen teatteri ei olisi ollut niin perhanan totista.

    Darkfield: SÉANCE

    20 katsojaa menee pimeään koppiin ja laittaa kuulokkeet päähän. 15 minuuttia. Ääniä kuuluu. Joku liikkuu ympärillä. Henkiä muka manataan. Lopussa yksi katsoja on kadonnut. Ei pelottanut. Jälkeen aurinko häikäisi.

    Flo & Joan: THE KINDNESS OF STRANGLERS

    Tässä viraalistikin esillä olleessa duossa on kulttipotentiaalia. Brittisiskokset tekevät lauluja, jotka ovat aivan hemmetin hauskoja. Musiikkipuoli on kekseliästä musikaalilaulua, biisien aiheet vaihtelevat sisaren armomurhan suunnittelusta omaan makkarakauppaan. Jotenkin jää fiilis, että Flo ja Joan ovat varmaan ihmisinäkin kivoja ja hauskoja. Eihän sellaisesta mitään todisteita ole, mutta sellainen tunnelma pubin alakertaan syntyy.

    Manual Cinema: LULA DEL RAY

    Jo toisen kerran tänään näin esityksessä asioita, jollaisia en ollut nähnyt ennen. Chicagolainen Manual Cinema tekee paperianimaation ja livenä tapahtuvan varjoteatterin hybridiä, jonka lopputulos näyttää animaatioelokuvalta. Lavalla on kolmehenkinen bändi, äänisuunnittelija, kolme piirtoheitintä, kolme animoijaa, kaksi näyttelijää ja iso valkokangas, johon lopputulema heijastuu. Aina ei tiedä, mitä tästä kaikesta seuraisi. Sisältö kertoo tarinan tytöstä, jonka unelmat murskaantuvat. Esitys — tai elokuva — on kaunis ja tyylikäs, kohtaukset vaihtuvat nopeasti lennossa ja livemusiikki toimii hyvin. Tätä haluaisi kokea ehdottomasti lisää, tälle porukalle toivoo menestystä.

    Last Great Hunt: BRUCE (AUS)

    Tässä pätkässä toivotan äänitarkkalijan helvetin kuuseen (twitterin kautta) ja toivon, että esiintyjät olisivat hiljaa. Nukke-esitys pohjautuu vaahtomuovikuutioon, ja tästäpä otetaan kaikki irti melko jankuttavalla tavalla. Jos volyymi olisi jotenkin sellainen, ettei korvista tulisi verta, voisin yrittää sanoa jotain rakentavaa. Mutta enpä sano. Vaahtomuovipatjan toimintaseikkailu oli kliseinen ja ennalta arvattava.

    Sh!t Theatre with Show and Tell: DOLLYWOULD

    Tämä oli mielenkiintoinen pieni esitys, joka oli yhtä aikaa tribuutti Dolly Partonille ja pohdiskelu kuolemasta ja geeniteknologiasta. Työryhmän kokoama materiaali sivuaa musiikkia, amerikkalaista elämäntapaa, seksuaalisuutta, sukupuolta, elämän ainutlaatuisuutta ja toistettavuutta, kehopolitiikkaa ja vaikka mitä. Dolly Parton vertautuu ja väliin sekoittuu Dolly-lampaaseen. Esityksen tai performanssin taustalla on kunnioitettavaa ajatustyötä. Skenografian ja musiikkipuolen olisi voinut toteuttaa tyylikkäämminkin. Mutta yksi asia on varmaa, kun on kysymys Dolly Partonista: rinnat. Eikä mitenkään tavalliset, vaan jättimäiset, ihmisen kokoiset suurhirviörinnat.


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *