• Kulttuuri on peruspalvelu (ja sitä pitää voida tarkastella myös kriittisesti)

    by  • 03/10/2012 • Blogi • 0 Comments

    Olin tänään keskustelemassa Akavan Erityisalojen paneelissa Tampereen pääkirjasto Metsossa. Asiallista keskustelua syntyi, välistä tiukkaakin. Puhuin itse siitä, että kulttuurin sisällä pitäisi pystyä tarkastelemaan kriittisesti eri alojen keskinäistä tukipolitiikkaa. Kulttuuripolitiikka on liian instituutiokeskeistä. Juopa korkean ja matalan välillä syntyy jo siitä, että tiettyjä kulttuurin aloja tuetaan korkealla rahamäärällä, toisia matalalla.

    Keskusteluissa saatiin aikaan pientä jännitettäkin. Kun kommentoin, että Tampere Filharmonian rahoitusvajeella saisi aikaan vaikka mitä pientä kulttuuritapahtumaa, kysyi apulaispormestari Harri Airaksinen (Kok.) minulta, että haluanko lopettaa Filharmonian. Vastaus on, etten tietenkään halua. Totean vain, että 1980-luvulta peräisin olevaa tukijärjestelmää tulee voida tarkastella kriittisesti.

    Pohdin tilaisuudessa myös sitä, miten kulttuuri-instituutioiden tiloja voitaisiin käyttää tehokkaammin hyödyksi. Euroopassa näkee usein, että teattereiden aulassa on kirjakahviloita ja työpajatoimintaa ympäri vuoden päivästä toiseen.

    Elävä kulttuuri ei synny kunnan kulttuuritoimessa, vaan se versoo matalalta. Kunnan tulee toimia mahdollistavana tahona. Vastaavia ajatuksia kanssani paneelissa esitti — ehkä yllättäen — perussuomalaisten Timo Olavi Jalkanen.

    Akavan Erityisalojen puheenjohtaja Jorma Rihto esitteli tilaisuuden AEK:n tilaamaa tutkimusta, jossa kansalaisilta kyseltiin arvostuksia ja mielipiteitä kulttuuriin liittyen. Kysely kertoo, että suomalaisten kulttuurinnälkä on kova. Murskaava enemmistö haastatelluista näki, että kulttuuri on peruspalvelu, jonka saatavuus on turvattava. Samoin suurin osa katsoi, että hyvät kulttuuripalvelut ovat kunnalle merkittävä vetovoimatekijä.

    Kysely paljasti kuitenkin myös surullisen tiedon, että haastatelluista vain 9 prosenttia koki, että pystyy vaikuttamaan kotikuntansa asioihin. Tämä osoittaa mielestäni sen, että osallisuuden kokeminen on rapautunut merkittävästi. Kun kansalaiset tuntevat, etteivät voi vaikuttaa, on demokratia sivuluisussa. Parempi osallisuuden kokeminen onkin otettava yhdeksi politiikan keskeisistä tavoitteista.


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *