• Pasi ei ole enää täällä

    by  • 07/02/2018 • Blogi, Kritiikit • 0 Comments

    Julkaistu Hämeen Sanomissa 7.2.2018

    Yläaste ja sadistinen opettaja ahdistavat Pasia ja kavereita. Kuvassa Tuukka Huttunen (vas.), Tommi Raitolehto, Janne Kallioniemi ja Maija Lang. Kuva: Kari Sunnari/TTT


    Tampereen Työväen Teatteri: Pasi Was Here. Käsikirjoitus Veikko Nuutinen. Ohjaus Milko Lehto. Lavastus Teppo Järvinen, puvut Paula Varis, valot Sami Rautaneva, äänet Niklas Vainio. Rooleissa Janne Kallioniemi, Maija Lang, Tuukka Huttunen ja Tommi Raitolehto. Ensi-ilta 31.1.2018.


    Jos joskus kysytään, millaista oli onnistunut työ teatterissa vuonna 2018, on tarjottava esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterin versiota Veikko Nuutisen näytelmästä Pasi Was Here. Miten liikuttava, miten hauska, miten totuudellinen se olikaan. Ja miten häikäisevää työtä näyttelijät tekivät!

    Suureen kaupunkiin muuttanut Hemmo palaa lapsuuden kotikaupunkiinsa kohtaamaan muistoja. Muistot liittyvät läheisesti Pasiin, entiseen parhaaseen kaveriin, jonka kanssa on koettu kaikki keskeiset lapsuuden ja nuoruuden identiteettiä rakentavat hetket. Yhdessä raunioitettiin opettajien hermot, kuunneltiin Panteraa ja Sepulturaa, opeteltiin juomaan kiljua ja vatkattiin joystickiä. Tykättiinkö tytöistä vai mistä? Vanhempia lähinnä väisteltiin turvallisessa omakotitalolähiössä. Aikuisuus tuli varkain. Mitä Pasille sitten oikein tapahtui?

    Toissa talvena helsinkiläisessä KOM-teatterissa kantaesitetty näytelmä palkittiin hiljattain parhaan kotimaisen draamatekstin Lea-palkinnolla. Palkinto ei tule perusteitta, sillä näytelmä on täynnä loistavaa tekstiä, jota näyttelijän on kiitollista herättää henkiin.

    Ja millä tavalla se herääkään, sillä esityksen nelihenkinen ensemble Janne Kallioniemi, Maija Lang, Tuukka Huttunen ja Tommi Raitolehto loistaa Milko Lehdon ohjauksessa kansainvälisesti täysin vertailukykyisellä tasolla.

    Kallioniemi liikkuu työssään notkeasti aikatasojen välillä kertovasta eläytyvään niin, ettei saumaa Hemmon aikuisuuden ja lapsuuden välillä käytännössä ole. Maija Lang haastaa kriittisesti Hemmon muistoja lapsuuden ystävänä ja entisenä seurustelukumppanina.

    Lang tekee suvereenisti myös monta muuta roolia Tommi Raitolehdon tapaan. Langin hahmotus 80-luvun vaihtoehtoisesta ja akateemisesta liberaaliäidistä kilpailee hauskuudessa Raitolehdon huikeiden roolihahmojen kanssa. Katsoja vaakkuu naurusta niin, että on pudota tuolilta ja vaarassa menettää näkönsä.

    Tuukka Huttunen vaikuttaa onnistuvan jokaisessa roolityössään. Kaari Pasin lapsuudesta kolttosia harrastavana pikkupoikana nuoruuden seksuaalisen hämmennyksen kautta masentuneeksi nuoreksi aikuiseksi on tehty poikkeuksellisella tarkkuudella, ymmärryksellä ja lämmöllä.

    Pasi Was Here voidaan nähdä 80-90-luvuilla kasvaneiden sukupolvinäytelmänä, mutta sen merkitykset laajenevat nostalgiasta yleispäteviksi kysymyksiksi muistamisesta, kasvamisesta, ystävyydestä ja modernin inhimillisen elämän perusteista. Millaiset eväät saimme kotoa, minkä jäljen jätti aika ja ympäristö, miten meihin vaikutti tekemämme valinnat? Ja entäpä se, kun vastauksia kysymyksiin ei vain ole? Teemoiltaan ja aiheeltaan näytelmä on sukua esimerkiksi 90-luvun klassikolle, Antti Raivion Skavabölen pojille.

    Milko Lehto on antanut ohjauksessaan näyttelijöille tilaa etsiä ja revitellä. Teppo Järvisen lavastus toimii ja muuntuu kekseliäästi pitkin muistojen matkaa. Puvut ja esinemaailma tukevat saumattomasti esityksen merkitysmaailmaa.

    Aksu Piippo


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *