• Radikalismi repii kotirintamaa

    by  • 07/03/2018 • Blogi, Kritiikit • 0 Comments

    Julkaistu Hämeen Sanomissa 7.3.2018.

    Desantti Ahteinen (Jukka Peltola, keskellä) pohtii tovereineen, kuka petti porukan. Kuva: Aki Loponen.


    Teatteri Siperia & Projektori-ryhmä: Siinä näkijä missä tekijä. Hannu Salaman romaanin pohjalta dramatisoinut Juha Luukkonen ja Ari-Pekka Lahti. Ohjaus Juha Luukkonen. Valo- ja äänisuunnittelu Saija Raskulla. Puvut ja tarpeisto Noora Salmi. Näyttämöllä Jukka Peltola, Sakari Tuominen, Hanna Gibson, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Juha Lagström, Riikka Papunen, Sami Lanki, Satu Turunen. Ensi-ilta 27.2.2018.


    Hannu Salaman vuonna 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä taipuu hienoksi näyttämökertomukseksi Teatteri Siperian ja Projektori-ryhmän käsittelyssä.

    Suomalaisen radikalismin kuvaus sopii hyvin sisällisodan muistovuoden ohjelmistoon, varsinkin jos hyväksytään, että sotien aikainen radikalismi oli sisällisodan sekä sen jälkeisestä henkisen ilmapiirin heijastumaa.

    1930-luvun hysteeriset ns. kommunistilait pakottivat punaisimman aatteellisen toiminnan maan alle, mikä osaltaan radikalisoi toimintaa. Radikaalein, väkivaltainenkin desanttitoiminta jäi kuitenkin sotien aikana lopulta kuitenkin marginaaliin, sillä siltä puuttui laajojen piirien tuki Suomessa.

    Salaman romaanin suurimpana ansiona oli nostaa esiin radikalismia ja sen henkistä kartastoa. Poliittisen toiminnan taustan lisäksi Salaman fiktio kuvaa 1930-40 -lukujen tapakulttuuria ja arkea tavalla, jota ei muualla juuri näe tai koe.

    Siperian ja Projektori-ryhmän esitys soi kuin rokkibändi. Sen dramaturginen uutteruus ja taitava rytmitys pitävät katsojan etukenossa koko sen miltei kolmetuntisen keston.

    Esitys poikkeaa alkuteoksesta eniten juuri dramaturgiassaan. Salaman pitkät näkökulmaluvut on hajotettu kerrokselliseksi monologien palapeliksi. Ihmissuhteiden kehittelyä on sovituksessa karsittu, mikä jättää tilaa yhteiskunnallisen tilanteen kuvaamiselle.

    Salaman alter egon merkitys tarinassa korostuu ja teoksen kirjoittamisprosessi nousee esiin. Ohjaaja Juha Luukkosen yhdessä Ari-Pekka Lahden kanssa tekemä dramatisointi on taitavaa ja tarkkaa puusepäntyötä. Se nostaa romaanin elementit ja teemat upeasti esiin myös sellaiselle katsojalle, jolle kirja ei ole tuttu.

    Luukkonen saa ohjauksessaan yhdeksänhenkisen näyttelijäensemblen soimaan hienosti yhteen. Näyttämön ulkopuolisena ensemblessä loistaa Saija Raskullan taitava valo- ja äänisuunnittelu. Leikkaukset ovat napakoita, eikä tilanteisiin jäädä maleksimaan. Kiihkeä tempo pitää katsojan kiinnostuneena.

    Esityksen monitasoiseksi pääteemaksi nousee yhteisö, sen kutsuva, kokoava ja tuhoavakin voima, kotona, Pispalassa, yhteiskunnassa. Yhteisön hajotessa katoaa yksilökin: kun Maijan (Hanna Gibson) ja Santun (Sakari Tuominen) avioliiton rakoillee, myös heidän yhteiskunnallinen identiteettinsä katoaa.

    Joku uppoaa muistoihinsa, toinen katkeruuteen ja katumukseen. Usean henki erkanee maallisesta vaelluksesta. Salaman alter ego Harri (Jukka Peltola) kokee vierautta niin edeltäviin sukupolviin kuin omaansakin. Pahimmin yhteisön kuitenkin hajottaa petos.

    Esitys sisältää piikkejä nyky-yhteiskunnankin suuntaan. Sen antama varoitus marginalisoivasta ja vähättelevästä asenteesta omasta poikkeavia aatteita kohtaan on paikallaan. Yhteisön osia ei pidä päästää radikalisoitumaan.

    Esitys vierailee Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä syksyyn saakka.

    Aksu Piippo


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *