• Rakkauden puolesta, fanaattisesti

    by  • 28/09/2017 • Blogi, Kritiikit • 0 Comments

    Marika Heiskanen, Anna Lipponen ja Tuukka Huttunen suunnittelevat radikaalia rakkautta. Kuva Petri Tuhkanen.


    Teatteri Siperia & Jalostamo-kollektiivi: Die Hard Tampere. Ohjaus ja esitysdramaturgia Janne Pellinen, skenografia Petri Tuhkanen ja Raisa Kilpeläinen, äänisuunnittelu: Saija Raskulla, näyttämöllä: Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Anna Lipponen. Ensi-ilta Hiedanrannan Hiertämössä 27.9.2017. Esityksen kotisivu.


    Tampereella on lyhyen ajan sisällä tullut ensi-iltaan kaksi paikkaerityistä teatteriesitystä. Ensin Täsmäteatteri ponnisti tulille esityksensä Uittovoima, jota esitetään yhä Pispalan uittotunnelissa. Nyt Teatteri Siperia ja Jalostamo-kollektiivi toi ensi-iltaan esityksensa Die Hard Tampere, jonka tukikohta on Hiedanrannan vanhan sellutehtaan Hiertämössä. Paikka on yhä teollisuuskiinteistön näköinen ja oloinen, robusti betoni- ja metallibunkkeri, kodikkuuden antiteesi, jossa syksyisenä iltana hieman palelee.

    Teatteri Siperian edellinen ensi-ilta, maaliskuussa ensiesitetty Eikä kukaan meitä enää etsi puhui haudanvakavista teemoista, kuten yksilön vaikutusmahdollisuuksista ilmastokriisiin. Ajattelin silloin, että Siperian esityksessä on alistunut tunnelma. Die Hard Tampereessa energia keskittyy toimintaan. Miten ihmisen tulisi toimia ihmiskunnan haasteiden, kuten köyhyyden, sorron ja niistä aiheutuvan väkivallan ja terrorin edessä? Millainen teko olisi niin radikaalia, että se ratkaisisi kaikki ongelmat? Mitä sellaiseen tekoon tarvitaan? Voiko sellaisen teon tehdä ilman väkivaltaa?

    Kirjoitin kevään esityksestä mm. näin.

    ”Jos katsoja masentuu esityksen sisällöstä näin, ei sen toimivuutta voi moittia. Se on hirvittävän lohduton dystopia, joka asettaa vastuun painon rinnan päälle. Ihmiskunnan toivo on tulevissa sukupolvissa, se on ilman muuta selvää. Nykyisillä sukupolvilla on vain ihmisyytensä, rakkautensa – ja lamaannuksensa. Toivoa sopii, että lamaannuksesta nousee tarmo, luonnon kanssa yhteisvastuullisesta ihmisestä maailmaa kantava Atlas.

    Jos jotakin esityksestä jää kaipaamaan, se on voimaantuminen ja yhteys toisiin.”

    En vähääkään väitä, että Teatteri Siperian ja Jalostamo-kollektiivin taiteilijatyöryhmä tekisi esityksiään satunnaisen piipon sanojen perusteella, mutta Die Hard Tampere vastaa pohdintaan ja vie esityksensä suuntaan, jossa ihminen ei ole enää yksin. Lamaannus korvautuu vimmalla toimia ja pyrkiä räjähtävällä tangentilla kohti yhteyttä toisiin ihmisiin. Rakkaus ja sen osoittaminen nousevat keskeisimmäksi haasteeksi. Mutta onko ihmisestä rakastamaan? Ja osaako ihminen elää sen kanssa, ottaa sitä vastaan?

    Onnistuessaan paikkaerityinen teatteri synnyttää kokijassa tunteen tai tilan, jollaista mikään muu taidemuoto ei saisi aikaan. Die Hard Tampere on sellainen. Hiertämö toimii tilana hyvin. Ohjaaja Janne Pellinen työryhmineen käyttävät tilan mahdollisuudet ja rajoitteet erinomaisesti hyväkseen. Petri Tuhkasen ja Raisa Kilpeläisen valo- ja tilasuunnittelu saavat paikan toimimaan teatterina. Äänen kannalta kaikuva tila muistuttaa kirkkoa, mikä luo uuden merkitystason.

    Esityksen dramaturgia on kulmikkaan kollaasimainen. Se sisältää tekstejä sieltä täältä, se siteeraa ja lainaa, varastaa ja vaikuttuu, leikkii tyylilajeilla, vaihtaa rekisteriään vakavasta höpsöön ja takaisin. Esityksessä lainataan tekstejä Vanhasta Testamentista Slavoj Zizekiin ja Yuval Noel Harariin. Ennen kaikkea kolmen esiintyjän radikaali rakkausterrori houkuttelee katsojan puolelleen ja mukaansa. Runollinen matka vie lopulta esiintyjät ja katsojat avaruuksien taakse kohtaamaan olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä. Mikä on ihmisen osa? Onko ihminen maapallon viimeinen laji? Onko luomiskertomus itseasiassa kesken?

    Kliseisesti voi tosiaan sanoa, että Die Hard Tampere panee ajattelemaan. Hiedanrannan dystooppisessa teollisuustilassa sillä on mahdollisuudet nousta kulttiesitykseksi.

    Aksu Piippo


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *