• Sukupolvien välinen järistys

    by  • 11/09/2016 • Blogi, Kritiikit

    Julkaistu Hämeen Sanomissa 10.9.2016


    Juha Jokela: Patriarkka. Ohjaus Samuli Reunanen. Rooleissa Heikki Kinnunen, Ritva Jalonen, Jukka Leisti, Kirsimarja Järvinen, Risto Korhonen, Mari Turunen, Elisa Piispanen, Arttu Ratinen, Pia Piltz ja Antti Tiensuu. Lavastus ja pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen. Ensi-ilta Tampereen Teatterissa 8.9.2016.


     

    Ritva Jalonen ja Heikki Kinnunen tekevät upeaa työtä Tampereen Teatterin Patriarkka-esityksessä. Kuva: Harri Hinkka.

    Ritva Jalonen ja Heikki Kinnunen tekevät upeaa työtä Tampereen Teatterin Patriarkka-esityksessä. Kuva: Harri Hinkka.

    Silloin tällöin syntyy taideteoksia, joiden sisältö ja sisäinen maailma ovat niin eheitä ja tunnistettavia, että niistä voi ammentaa merkityksiä yli sukupolvi- ja ryhmärajojen. Juha Jokelan näytelmä Patriarkka on sellainen, olkoonkin että se puhuttelee eri ikäisiä katsojia varmasti eri tavoin. Melko tarkalleen neljä vuotta sitten Kansallisteatterissa kantaesitetty teos saa nyt uusinnan Tampereen Teatterissa, tällä kertaa Samuli Reunasen ohjaamana.

    Patriarkka on näytelmä yksilöistä perheessä, mutta samalla se sivuaa osuvasti suuremman yhteisön maailmankuvia. Mitä hyvä elämä ja hyvän tekeminen tarkoittaa perheessä? Mitä ne tarkoittavat suuremmassa mittakaavassa? Mitä odotuksia aika tuottaa miehelle, naiselle – vanhempana, toimijana yhteiskunnassa?

    Näytelmä ja esitys ovat kuin avoin kirje suurten ikäluokkien lapsilta vanhemmilleen, suuri sukupolvinen tilinteko, jossa totutut käsitykset arjesta ja elämästä vaihtavat paikkaa äänekkäästi ryskyen. Se purkaa puhdistavasti myyttiä, jonka keskiössä ovat suuri mies ja hänen saavutuksensa. Paljon saavuttaneen insinööri-isän halu saada elämäänsä ”vielä yksi suuri haaste” johtaa emotionaalisten mannerlaattojen törmäykseen. Tapahtumasarjan seurauksena perheen koossa pitänyt ja yhteiset lapset yksin kasvattanut vaimo saa yhtäkkiä aloitteen elämässä itselleen, eikä mikään pysy ennallaan.

    Nuorempikaan sukupolvi ei säästy näytelmän maailmassa. Kun suurten ikäluokkien hegemonia murtuu ja egoprojektit törmäävät maailman muutoksiin, eivät terapiasukupolveksi nimitetyille lapsille valta ja kilvoittelu enää kelpaakaan – eikä niiden merkitykset ole enää samat yhä pirstaleisemmassa maailmassa. Toimijuus on luhistunut arjen ja maailman painon alla.

    Jokelan teksti on tarkkaa ja nautittavaa. Yhdistettynä sujuvasti rytmitettyyn ohjaukseen ja tarkasti luonnosteltuun, realistiseen näyttelijäntyöhön se saa esityksen miltei kolmetuntisen keston katoamaan. Ritva Jalonen ja Heikki Kinnunen tekevät rohkeaa työtä näytelmän eläköityneenä pariskuntana. Heidän kehollinen heittäytymisensä tekee asioista ja tunteista tosia. Jalosen äänenkäyttö, varsinkin hänen ärtyneissä, haukahtelevissa monologeissaan saavat katsojan haluamaan kannustaa tätä fiktiivistä hahmoa kuin urheilukisoissa ”anna mennä!” -huudoin. Kinnusen maanisen ilmeen romahdus taas saa katsojan tuntemaan vilpitöntä huolta vanhenevan miehen masennuksesta. Pia Piltz ja Antti Tiensuu tuovat näyttämölle heidän tulevaisuudenuskoiset nuoruudenversionsa, mikä tekee pariskunnan yhteisestä historiasta aina vain painavampaa.

    Muukin työryhmä tekee kohottavan hyvää työtä. Ylimääräisestä riisuttu näyttämö korostaa näyttelijäntyötä, jolle ohjaus antaa vastuuta ja tilaa. Liikkuviin pintoihin heijastettavat videoprojisoinnit ja harkittu musiikin käyttö antavat esitykselle tyylikkään loppusilauksen.


    About