• Teeskentele itsesi hengiltä

    by  • 07/09/2017 • Blogi, Kritiikit • 0 Comments

    Julkaistu Hämeen Sanomissa 7.9.2017.

    Luulosairaan Arganin (Auvo Vihro valkoisessa lakissa) lähipiiri taitaa vedättää vanhaa miestä. Kuva: Kari Sunnari/TTT.


    Tampereen Työväen Teatteri: Luulosairas. Käsikirjoitus Molière, suomennos Arto af Hällström, ohjaus Otso Kautto. Lavastus ja puvut Annukka Pykäläinen, valot TJ Mäkinen, äänisuunnittelu Niklas Vainio. Rooleissa Auvo Vihro, Teija Auvinen, Heidi Kiviharju, Miia Selin, Verneri Lilja, Mika Honkanen, Jukka Saikkonen, Janne Kallioniemi, Maija Lang, Tommi Raitolehto. Ensi-ilta 2.9.2017.


    1600-luvun Ranskassa, aikana jona komediakirjailija Molière eli, ei lääketiede ollut kovassa huudossa. Sillä ei ollut taustallaan koetellun luonnontieteen argumentteja tai todistusvoimaa. Sen vuoksi se tarjosi areenan myös vilpillisille motivaatioille ja itse keksityille käärmeöljyille.

    Jotkut tuon ajan lääkärit saattoivat koettaa parantaa sairauksia, jotka olivat itse puhe- ja asiantuntijavallallaan luoneet. Pelon ja epävarmuuden luominen hyödytti, sillä se tarjosi alhaiselle mielelle keinon pysyä tilanteen herrana.

    Pelkoja on lietsottu, uhkia liioiteltu kautta historian. Molièren näytelmä luulosairaasta Arganista ja hänen perhekunnastaan tarjoaa näyttämöllisen metaforan rakennuspuut melkeinpä mille tahansa ajassa liikkuvalle käärmeöljyn tai tinktuuran kaupittelulle.

    Molièren näytelmien keskeinen väite on se, että kaikki teeskentelevät. Niiden ydin ei kuitenkaan ole kyyninen, sillä rakkaus toista ihmistä kohtaan on niissä aina lopulta vilpitön ja hyvä voima.

    Tampereen Työväen Teatterin versio klassikkotekstistä on omanlaisensa salaperäisellä tavalla. Sen rytmi etenee kuin hitaahko gavotti tai mikä tahansa muu hovitanssi, kohotetusti ja verkkaan, ja sisältää enemmän teeskenneltyä hymyä kuin kilon paketti aspartaamia.

    Otso Kautto on ohjauksessaan tehnyt valinnan pysyä jonkinlaisessa epämääräisessä menneisyydessä, johon voi sisällyttää tyylillisesti kaikkea puuteriperuukeista glamrockiin.

    Luulosairaan maailma nojaa perhekäsitykseen, jossa nainen on miehen omaisuutta, mutta komediallisessa virityksessä osaavalla johdattelulla saa aikaan, mitä haluaa. Valtaa tämän maailman ihmiset kunnioittavat vain teeskennellysti, kuka mistäkin syystä. Kaikki haluavat vaikuttaa, eivätkä keinot koskaan ole täysin suorat.

    Auvo Vihro on erinomainen Argan. Hän osaa olla yhtä aikaa hurmaava ja teennäinen, minkä lisäksi hän hallitsee kasvojensa lihaksia niin, että väliin näyttää siltä kuin hänen nenänsä kasvaisi mittaa nyrpistyessään.

    Heidi Kiviharju on nukkemainen tytär Angelique, jonka teeskentelevä ja huomionkipeä hauraus on samassa mitassa Vihron hahmon kanssa. Kiviharjun upeaa ääni-ilmaisua voisi koetella jatkossakin. Mika Honkasen, Verneri Liljan ja Jukka Saikkosen lääkäri- ja apteekkarihahmot ovat kuin koreita petokaloja akvaariossa, omaa merkitystään jopa showelkein pönkittäviä konsulttihirviöitä, jotka osaavat hienon lauseen tai pari, mutta sisällöllä tai katteella ei ole niin merkitystä, senhän voi selittää parhain päin myöhemmin.

    Komedian moottori on uuttera palvelijahahmo Toinette, jonka roolissa Teija Auvinen tekee hienoimman roolinsa miesmuistiin – hän on selvästi parhaimmillaan komediassa. Visuaalisesta puolesta korostuvat Annukka Pykäläisen upeat puvut.

    TTT:n Luulosairas jättää lopullisen tulkinnan katsojalle. Keitä ovat nyky-yhteiskunnan pelottelevat medisiinarit, kuka omasta tilastaan jatkuvasti hysteerinen Argan, kuka asioita junaileva Toinette?


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *