• Veljesten kadotettu yhteys

    by  • 16/09/2018 • Blogi, Kritiikit • 0 Comments

    Julkaistu Hämeen Sanomissa 13.9.2018

    Raymondin (Risto Korhonen, vas.) ja Charlien (Lari Halme) vaiheikas matka vie Las Vegasiin. Kuva Harri Hinkka/Tampereen Teatteri.


    Tampereen Teatteri: Sademies. Käsikirjoitus elokuvakäsikirjoituksen pohjalta Dan Gordon. Ohjaus Georg Malvius. Lavastus ja puvut Mikko Saastamoinen, valot Raimo Salmi, äänisuunnittelu Ivan Bavard, videot Heikki Järvinen, maskit ja kampaukset Jonna Lindström. Rooleissa Lari Halme, Risto Korhonen, Anna Ackerman, Matti Hakulinen, Petra Heinänen ja Arttu Ratinen. Suomen kantaesitys 7.9.2018.


    1980-luvun menestyselokuva Sademies toi populaarikulttuuriin uudenlaisen hahmon, kun katsojat ihastuivat Dustin Hoffmanin esittämän savant-autistisen Raymondin ja tämän opportunistisen veljen seikkailuun. Veljeä esitti elokuvassa tuon ajan supertähti Tom Cruise.

    Nyt elokuvasta sovitettu näyttämöversio nähdään Tampereen Teatterin päänäyttämöllä. Dan Gordonin näyttämösovitus on vuodelta 2008.

    Sademiehen teatteriversio sisältää oikeastaan kaikki kuuluisat elokuvassakin nähdyt kohtaukset. Jokaisessa kohtauksessa on selkeä perusasetelma ja ne etenevät kuin hirvi syksyisessä metsässä. Esityksessä ollaan siis liikkeellä vahvalla materiaalilla.

    Paremmin musikaaliohjaajana profiloitunut Georg Malvius on ohjannut esityksen luotettavaan tyyliin. Draama saa aikaa kehittyä ja näyttelijöiden ilmaisulle on annettu tilaa. Rytmitys on selkeäpiirteistä.

    Näyttelijöiden keskittynyt työ erilaisten tunteiden äärellä on tämän esityksen suurin ilonaihe. Varsinkin Lari Halmeen läsnäolo tihkuu voimaa ja sisäistä näkyä.

    Tampereen Teatterin päänäyttämön lava toimii ja muuntuu tehokkaasti erilaisiin tiloihin suorastaan yllättävän hienosti. Mikko Saastamoisen suunnittelema lavastus toteuttaa realistista tyyliä saumattomasti lentokentältä Las Vegasiin.

    Sademies on ilmiasultaan tarina erilaisuuden kohtaamisesta ja yhteyden löytämisestä. Sillä on varmasti vilpitön pyrkimys ylittää henkisiä siltoja ja kuvata niin sanottua erityisyyttä lempeällä tavalla. Siinä on kuitenkin myös ongelmansa.

    Elokuvaversio ja varsinkin Dustin Hoffmanin ikoninen roolityö muokkasivat pitkään suuren yleisön käsitystä autismista ja autismin kirjon haasteista, mikä 30 vuodessa on muodostunut jo hieman rajoittavaksi.

    Käsitykset neurologisista häiriöistä ja ihmisten auttamisesta ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet, ja näyttämösovitus kantaa mukanaan jo jonkin verran vanhahtavaa asennoitumista. Nykyajan lääkäri ei esimerkiksi puhuisi autismista sairautena.

    Nytkin nähty tulkinta autismin kirjon häiriön kantajasta saavuttamattoman etäisenä, raivostuttavan joustamattomana ja epäloogisena sekä maagisen lahjakkaana pikkuasioiden tallentajana toistaa kuvaa ihmisestä, joka on niin sanottujen normaalien ihmisten auttamisen kohde, ei koskaan täysvaltainen toimija.

    Näytelmän käsiohjelman lisäksi inklusiivista asennetta edustaa esityksessä ainoastaan Charlie-veljen tyttöystävä Susan, jota esittää lämmöllä Anna Ackerman.

    Tampereen Teatterin Sademies ei todellakaan ole huono esitys, mutta se jättää jälkeensä toivomuksen, että työryhmä olisi vielä kertaalleen miettinyt, mitä kysymyksiä vammaisen henkilöhahmon esittämiseen nykypäivänä liittyy.

    Tällaisenaan se on laadukasta ja sliipattua Westend-draamaa, eheyttävää, toimivaa ja liikuttavaakin, mutta lopulta se on kuitenkin niin sanotulle normaalien enemmistölle suunnattua viihdettä.

    AKSU PIIPPO


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *