• Vihreiden tulee lähteä hallituksesta

    by  • 04/06/2013 • Blogi • 0 Comments

    Viime viikkoinen eduskuntapuolueiden puheenjohtajien tentti YLE TV1:lla sai minut ahdistuneeksi. Se viimeistään osoitti minulle, että valtaapitävä tasavaltamme hallitus ei ole täysin toimintakykyinen. Se sai minut melkein toivomaan, että Suomi koostuisi itsenäisistä kaupunkivaltioista, jotka voisivat päättää asioista itse.

    Mutta myös vakavammin: En tällä hetkellä luota hallitukseen. Pettymys on iskenyt minuun viiveellä ja hitaana ihmisenä olen joutunut miettimään ja harkitsemaan kantojani. Tärkeimmät syyt ovat alla.

    1. Tämä hallitus on epäonnistunut vuosisadan – ehkä jopa sodanjälkeisen historian – tärkeimmässä kokonaisuudistuksessa, jota myös sote-uudistukseksi kepeästi kutsutaan.
    2. Tämä hallitus ei tule ratkaisemaan huoltosuhteen muutoksesta aiheutuva ongelmia, kuten eläkepommin purkamista.
    3. Tämä hallitus ei saa suitsittua Talvivaaran kaivosyhtiön kaltaisten ympäristörikollisten toimintaa.
    4. Tämän hallituksen eurooppa- ja varsinkin europolitiikka on nihilististä.
    5. Kuntauudistus polkee paikallaan. Silti kunnat saavat lisää tehtäviä, mutta yhä vähemmän resursseja.
    6. Kevään kehysriihi kavalsi suurimpien hallituspuolueiden integriteetin.
    7. Tämä hallitus ei osaa erottaa mikä on tärkeää ja mikä ei, kuten vaikkapa Suomen Akatemian autonomian väkisinmakaaminen ns. Himas-gaten yhteydessä osoittaa.

    Tämä hallitus tekee huonoja päätöksiä. Siksi minun mielestäni oman puolueeni Vihreiden tulee lähteä hallituksesta niin pian kuin mahdollista. Minulle on lopulta samantekevää, kuka tekee hyvät päätökset – kunhan ne joskus tehdään. Ei-niin-hyvien kompromissien kanssa voi ehkä elää – tiettyyn rajaan asti. Mutta minulle raja tuli vastaan, sydämeni ja omatuntoni voivat huonosti.

    Vuoden 2011 vaalien yhteydessä saatiin palautetta epäonnistuneesta hallituspolitiikasta. Hävisimme kolmasosan eduskuntapaikoistamme. Vanhasen-Kiviniemen hallituksissa jouduimme nielemään Lex Karpelan, Lex Nokian, pahanmakuisen yliopistouudistuksen ja SATA-komitean karvaan epäonnistumisen. Olimme korrektisti hiljaa vaalirahaskandaalin yhteydessä ja pääministerin puhuessa pääutisissa muunneltua totuutta. Tämä jo riitti ryvettämään meidät. Tänä vuonna olimme kivoja ja kohteliaita, kun  kehysriihen tapahtumat kavalsivat vaikusvaltaisempien hallituskumppaneiden olevan Elinkeinoelämän Keskusliiton juoksutyttöjä ja -poikia. Olisimme voineet sanoa pääministerille julkisuudessa edes ”hyi-hyi” tämän junaillessa tiederahaa orwellilaiselle uuspuheelle.

    Nyt vihreät elää kolmen repliikin varassa.

    ”Ei tämä hyvä päätös ole, mutta voimme (ehkä) elää tämän kanssa.”

    Tähän vastaaminen on helpointa. Emme nimittäin taida voida, varsinkin kun ”tämä” on toistunut ihan liian monta kertaa.

    ”Saamme asioita eteenpäin ainoastaan hallituksessa.”

    Voi olla, mutta samalla on nieltävä liikaa. Kun ollaan hallituksessa, ollaan mukana hallituksen epämieluisissakin päätöksissä – ja siinä, että omat agendat vesittyvät.

    ”Tälle hallitukselle ei ole vaihtoehtoja.”

    Tämä on sen sortin pragmaattista valtapolitiikkaa, jota minun on vaikea sietää. Valtaan ei tule takertua sen minimaalisen vaikutusvallan vuoksi, joka meillä (ehkä) tällä hetkellä on. Valtaan ei tule takertua perussuomalaisten pelossa. Uusia vaaleja ei pidä pelätä siksi, ettei niissä mainostamiseen ole puolueilla rahaa.

    Meidän on syytä irtautua hallituksesta mitä pikimmin. Se voi ajaa Suomen väliaikaisesti hallituskriisiin, mutta toimivalla demokratialla on oltava hintansa. Kun seuraavat vaalit tulevat, saamme ansiomme mukaan.

    Tulevaisuus näyttää mitkä ne ansiot ovat.

     


    About

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *